kauppasopimus, Enterprise Europe Network, Kansainvälisyys, Neuvontapalvelut

Kansainvälisen kauppasopimuksen muistilista

Maija Kärkäs, päällikkö, Enterprise Europe Network
FacebookTwitterLinkedInEmail

1. Kirjallinen sopimus

Kansainväliset kauppasopimukset tulisi aina tehdä kirjallisesti, mitä myös joidenkin valtioiden lainsäädännössä edellytetään. Usein liiketoimintaa voidaan harjoittaa jonkun aikaa ongelmitta ilman kirjallisia sopimuksia, mutta jossain vaiheessa eteen tulee ristiriitatilanteita. Ainakin sopimuksen keskeiset ehdot on syytä tallentaa kirjallisesti, jotta osapuolille jää selvä kuva siitä, mitä on sovittu. Sopimuksen kohteesta ja kestosta riippuu, miten yksityiskohtaisesti sopimus on tarpeen laatia.

Kauppasopimus voidaan laatia joko yksilöllisesti ko. tilanteeseen räätälöitynä, mikä on usein suositeltavin vaihtoehto, tai valmiita sopimuspohjia käyttäen tai niitä muokaten. Yritykset voivat halutessaan käyttää myös vakioehtoja.

2. Selkeä sisältö

Sopimuksesta tulisi käydä selkeästi ilmi sopijapuolet ja sopimuksen kohteena oleva asia mukaan lukien aikataulu, toimitusehdot, irtisanomisehdot, maksuehdot, vahingonkorvaukset ja mahdolliset sopimussakot.

Riitatilanteessa sopimusehtoon vetoavalla osapuolella on lähtökohtaisesti velvollisuus esittää näyttöä kohdan sisällöstä. Epäselviä tai moniselitteisiä lausekkeita tulkitaan sopimusehdot laatineen sopimuspuolen vahingoksi.

3. Oikeuspaikka

Riitojen ratkaisutavasta ja oikeuspaikasta voidaan yleensä vapaasti sopia osapuolten kesken. Ennakointi sopimuksentekovaiheessa sekä selkiyttää osapuolten tilannetta että säästää aikaa ja kustannuksia.

Valinta tehdään useimmiten tuomioistuinmenettelyn ja välimiesoikeuden välillä, mutta myös vapaamuotoisia sovittelumenettelyjä käytetään.

Sopimuksessa riitojen ratkaisusta yleisessä tuomioistuimessa voidaan käyttää esimerkiksi seuraavaa mallia: In case of dispute the courts of (place) shall have jurisdiction.

Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan mallivälityslausekkeet löytyvät täältä »

Tärkeää on huomioida mahdollisuudet saada tuomio tunnustetuksi toisessa maassa. Niin sanotun Bryssel I asetuksen mukaan toisessa EU-maassa annettu tuomio tulee tunnustaa ja panna täytäntöön samalla tavalla kuin kansallinen tuomio. EU- ja Lugano-valtioiden ulkopuolella annettujen tuomioiden tunnustaminen on kuitenkin huomattavasti rajallisempaa.

Välimiesmenettelyn käyttö kaupallisten riitojen ratkaisutapana perustuu pitkälti siihen, että välitystuomiot ovat useimmissa maissa täytäntöön pantavissa, välimiesmenettely on nopeampaa kuin tuomioistuimenettely, se ole julkista eikä siitä voi valittaa.

Jos oikeuspaikasta ei ole sovittu, yleensä kantaja nostaa kanteen alioikeudessa vastaajan kotimaassa tai maassa, jossa vastaajalla on liiketoimintaa.

4. Lainvalintasäännöt

Sopimuksen pätevyyden, kohtuullisuuden ja tulkinnan määrittely edellyttää jonkun aineellisoikeudellisen normiston soveltamista. Kaupan osapuolet voivat kansainvälisessä kaupassa lähtökohtaisesti vapaasti valita, minkä maan lakia heidän kauppasopimukseensa sovelletaan. Lainvalinnalla on sitä suurempi merkitys, mitä suppeammin osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määritelty kauppasopimuksessa.

Sovellettavaksi laiksi voidaan valita ostajan, myyjän tai jonkin kolmannen maan laki. Selvää on, että sopimusosapuoli hyötyy, jos saa sovellettavaksi laiksi oman kotimaansa lain. Usein joudutaan kuitenkin tyytymään maan valinnassa kompromisseihin. Lähtökohtana on tällöinkin pidettävä sitä, että valitun maan lainsäädännöstä on mahdollisuus saada vaikeuksitta tietoa, jotta vastuut ja riskit ovat hallittavissa.

Sopimusvapaus ei kuitenkaan ole täysin rajoituksetonta. Esimerkiksi tavaroiden viennin kohdemaan kilpailua, tuoteturvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskeva säännöt ovat usein pakottavia. Kiinteää omaisuutta koskeviin sopimuksiin sovelletaan yleensä sijaintipaikan muotomääräyksiä.

Lakiviittauksen tekstinä voidaan käyttää esimerkiksi muotoa: ”Any question not covered by this contract will be governed by the law of X“ (maan nimi).

Jos osapuolten tarkoituksena on, että sopimukseen sovelletaan Suomen (kansallista) kauppalakia eikä kansainvälistä kauppalakia CISG:iä (Convention on Contracts for the International Sale of Goods), heidän tulee todeta tämä selkeästi sopimuksessaan esimerkiksi viittauksella: ”This contract is governed by the domestic law of Finland, including the Sales Act 1987.” Jos kansainvälisessä kauppasopimuksessa viitataan vain yleisesti Suomen lain soveltamiseen, sovelletaan sopimukseen CISG:iä.

Jos sovellettavaa lakia ei ole valittu, tuomioistuin tai välimies ratkaisee asian kansainvälisten lainvalintakonventioiden avulla tai mahdollisen erityislain perusteella. Joissain tapauksissa joudutaan soveltamaan useita säännöksiä limittäin, ja kysymys voi silti olla harkinnanvarainen. Kustannusten välttämiseksi lainvalinnasta on hyvä sopia nimenomaisesti.

Kommentoi