verotus Ajankohtaista

Kevyempi verotus kannustaa työntekoon

Verotuksen asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ansiotuloverotusta on kevennettävä, jotta työpanoksen ja tuottavuuden kasvattamiseksi. Kireä työn verotus ohjaa kansalaisia viettämään enemmän vapaa-aikaa työn ja opiskelun sijasta.
Kustaa Hulkko
FacebookTwitterLinkedIn

Viime vuosina Suomi on alkanut taas kiristää työn verotusta 15 vuotta jatkuneen kevennyspolitiikan jälkeen. Kiristyksiä on perusteltu verotulojen rapautumisella. Taantuma ja työvoiman ikääntyminen horjuttaa julkisen talouden tasapainoa.

Asiantuntijoiden mukaan kiristyslinja ei edusta kestävää veropolitiikkaa.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen suosittelee entisen linjan jatkamista ja veronalennusten suuntaamista työn verotukseen, jotta ihmiset lisäisivät työpanostaan.

”Se on hyvä peruslähtökohta maassa, jossa pelkän peruskoulutuksen saaneiden työllisyysaste jää alhaiseksi hyvässä työiässäkin.”

Vartiainen ei ole yksin tällä kannalla. Jo valtiovarainministeriön nykyisen valtiosihteerin Martti Hetemäen johtama asiantuntijaryhmä – virallisesti ”verotuksen kehittämistyöryhmä” – suositti vuonna 2010 yksimielisesti ansiotuloverotuksen rajaveroasteiden alentamista kautta linjan ja 50 prosentin kattoa ylimmälle rajaveroasteelle.

Ryhmä ehdotti myös, että arvonlisäveroa nostettaisiin.

Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Terhi Järvikare oli mukana Hetemäen ryhmässä.

”Ansiotuloverotuksessa on nyt lähdetty toiselle tielle. Arvonlisäveroa on kyllä nostettu”, Järvikare sanoo.

Valtiovarainministeriön vero-osaston finanssineuvos Elina Pylkkänen sanoo, että työryhmän linjauksia on toteutettu monilta osin, mutta ei täysin ansiotuloverotuksen osalta.

Pylkkänen kuitenkin uskoo, että Suomi palaa tulevaisuudessa entiselle linjalle: työn verotusta kevennetään ja kulutus-, kiinteistö- sekä terveys- ja ympäristöperusteisia veroja puolestaan kiristetään.

Myös kansainväliset talousjärjestöt ovat suositelleet Suomelle tätä suuntaa.

Verot verta juovat

Varmaan lähes jokainen veronmaksaja keventäisi mielellään omaa verotaakkaansa.

Ajatus ei kuitenkaan ole läheskään koko ’totuus’ verotuksesta, vaan tarina on paljon vivahteikkaampi. Verotus vaikuttaa paljon yksilön ja kansantalouden toimintaan, se oikaisee tai vääristää, kannustaa tai rankaisee.

”Mitä ikinä verotatkin, sitä saat vähemmän”, opetti Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan.

Pitkällä aikavälillä korotukset eivät ole hyvä ratkaisu edes julkisen talouden kannalta.

Veronkorotus voi nimittäin vähentää verotuottoa. Tätä ilmiötä kuvaa niin sanottu Lafferin käyrä: veron tuotto kasvaa veroprosentin nousun mukana vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen se alkaa vähetä.

”Ansiotulovero vääristää väistämättä työn tarjontaa ja muitakin päätöksiä”, sanoo Vartiainen.

Työn verotuksen kannustavuus tarkoittaa sitä, missä määrin verotus motivoi lisäämään tai vähentämään työntekoa.

”Jos veroprosentti on matalampi, saadaan käyttöön suurempi työpanos ja enemmän ihmisiä jakamaan verotaakkaa”, Järvikare sanoo.

Työnteko tehtävä houkuttevaksi

Työikäisen väestön vähetessä yhä pienempi osa kansaa elättää yhä suurempaa joukkoa. Siksi on tärkeää maksimoida työkykyisten työpanos, sillä se vahvistaa julkistalouden rahoituksen pääpilaria: ansiotuloverotuksen veropohjaa.

Vartiaisen mukaan pohjoismaisen sosiaaliturvan ja verotuksen yhdistelmä on ongelmallinen siksi, että se yllyttää ihmisiä viettämään vapaa-aikaa.

”Parametrejä pitäisi väestön ikääntyessä muuttaa niin, että työnteosta tulisi houkuttelevampi vaihtoehto.”

Vartiainen arvioi, että tämä viesti on mennyt huonosti perille.

”Kysymys, kannattaako tehdä tai teettää työtä, on päässyt hitaasti poliittiseen keskusteluun.”

Järvikare korostaa, että työn kohtuullinen verotus kannustaa myös opiskelemaan ja osaamisen lisäämiseen.

Hän muistuttaa, että talouden nousu edellyttää myös tuottavuuden kasvua. Se taas edellyttää vankkaa osaamista, joka puolestaan voi perustua vain sille, että ihmiset hankkivat hyvän koulutuksen.

Pylkkänen pitää Suomen yhteiskuntapolitiikan keskeisenä ongelmana sitä, että verotusta, sosiaaliturvaa ja hyvinvointipalveluita ei ole sovitettu yhteen niin, että ne palvelisivat työllisyystavoitteita.

”Verojärjestelmää tulisi selkiyttää ja yksinkertaistaa, jotta se ohjaisi tehokkaammin ihmisten valintoja, koska verotuksen läpinäkyvyys edistää myös sen kannustavuutta. Ja kannusteen tulisi olla selkeästi ymmärrettävissä ja riittävän houkutteleva, jotta sillä saadaan toivottuja vaikutuksia, esimerkiksi lisätyksi työntekoa.”

Vartiainen patistaa poliitikkoja tuomaan rohkeasti keskusteluun hyvinvointiyhteiskunnan kannalta olennaiset asiat.

”Näin hyvä palvelupaketti meillä on, mutta teidän, jotka sen saatte, pitää kustantaa se.”

Persoonapronomini ”te” tarkoittaa tässä tavallisten palkansaajien suurta enemmistöä, joilta julkinen valta käytännössä kerää verot.

Vartiaisen mielestä on harhakuvitelma, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusongelmat voitaisiin ratkaista kiristämällä suurituloisten verotusta.

”Enkä puhu omista veroistani”, hän sanoo.

Työtä verotetaan ankarasti

Ensin hyvät uutiset: verotus on joka tulotasolla noin 10 prosenttiyksikköä keveämpää kuin 1995. Siitä lähtien Suomessa kevennettiin työtulojen verotusta 15 vuoden ajan.

Ja sitten huonot uutiset: viime vuosina ansiotuloverotuksen progressiivisuutta on kasvatettu ja rajaveroasteita nostettu. Nousupainetta on myös kunnallisveroissa ja eläkemaksuissa.

Keski- ja hyvätuloisten verottajana Suomi kuuluu Euroopan ankarimpiin verottajiin, Jopa Ruotsi verottaa keskipalkkaisia meitä lievemmin. Vain pienipalkkaisten verotus jää Suomessa alle EU:n keskiarvon.

Ankaruuden mittari on rajaveroaste eli veron osuus tienatusta lisätulosta.

Jo 2 200 euron kuukausitulojen rajaveroaste on 45 prosenttia Veronmaksajain keskusliiton tiedon mukaan. Siis jo tässä tuloluokassa melkein puolet lisätulosta menee veroihin.

Ja kun kuukausitulo on noin 6 200 euroa eli vuositulo noin 78 000 euroa, päädytään maksimiin eli 57–58 prosentin rajaveroasteeseen, kun lakisääteiset sotu-maksut otetaan huomioon.

Verokiila tarkoittaa verojen ja sosiaalimaksujen osuutta työvoimakuluista. Vuonna 2013 se oli meillä keskimäärin 43,1 prosenttia.  OECD-maiden keskiarvo jäi 35,9 prosenttiin.

Hyvän verotuksen tunnusmerkit

Veropolitiikan pitää olla suunnitelmallista ja perustua tutkittuun tietoon.

Säännösten pitää olla yksinkertaisia.

Verojen on vaikutettava mahdollisimman vähän kansalaisten ja yritysten käyttäytymiseen. Arvonlisäverolle ei pidä asettaa tulonjako- tai ohjaustavoitteita.

Joitakin valmisteveroja voi käyttää ympäristöohjaukseen ja tuloverotusta tulojen tasaamiseen.

Lähde: VATT: Hyvän veropolitiikan periaatteet

Kommentoi