kaupungistuminen, Helsingin seudun, Lontooseen, Dubaissa, Sydneyssä, Singaporen Ajankohtaista

Missä kaupunki, siellä innovaatio

Kaupungistumisen historia on talouskasvun ja elintason nousun historiaa. Selitys on se, että kaupungit ja metropolialueet ovat parhaimmillaan innovaatioiden kasvupaikkoja. Helsingin seutu on sellainen jo nyt, mutta parantamisen varaa on täälläkin.
Kustaa Hulkko
Shutterstock
FacebookTwitterLinkedIn

Istumme Heikki A. Loikkasen kanssa Kansallis­kirjaston Rotunda-kahvilassa, Helsingin empire-keskustan ytimessä. Keskustelemme tietysti kaupungeista, hänen erikoisalastaan. Loikkanen on nimittäin Helsingin yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori.

Yllättäen hän alkaa puhua Skotlannin ylämaiden maataloudesta runsaat kaksisataa vuotta sitten. Pohjois-Skotlannin viljelijät asuivat hajallaan ja elivät omavaraistaloudessa. Taloustieteen isä Adam Smith kirjoitti, että ylämaiden maanviljelijän piti olla yhtä aikaa teurastaja, leipuri ja oluenpanija (Kansojen varallisuus, WSOY 2015, alkuteos 1776).

Missä kaupunki, siellä innovaatio

» Singaporen Gardens by the Bay -puutarhat avattiin yleisölle vuonna 2012. Puutarhojen pinta-ala kattaa yhteensä 101 hehtaaria. Kuvassa Cloud Forestin kupolikatto.

Smithin kuvaama asetelma vallitsi pitkään, kunnes uudet keksinnöt panivat liikkeelle teollisen vallankumouksen. Se tapahtui ensin Englannissa, mistä se levisi muihin maihin. Loikkanen korostaa innovaatioita, jotka uudistivat tuotteita, niiden valmistamista ja kuljettamista. Tavarat halpenivat ja markkina-alueet laajenivat. Kotiteollisuuden aika päättyi, alkoi tehtaiden suurtuotannon aikakausi.

Samalla syntyivät teollisuuskaupungit yhden yrityksen tai toimialan ympärille. Niissä ei enää ollut sijaa yleismiehille, vaan tarvittiin erikoistuneita työntekijöitä. Tiheä asutus tehtaiden liepeillä synnytti myös palveluiden markkinat, jotka sittemmin olivat vielä tärkeämpi työllistäjä kuin teollisuus.

Kaupunkeja oli ollut niin kauan, kuin maailmassa oli ollut kuninkaita, virkamiehiä, kauppiaita, sotilaita ja pappeja. Vanhin tunnettu kaupunki on Jordanian Jeriko, joka perustettiin ehkä jo vuonna 8400 ennen ajanlaskun alkua.

Teollisuuskaupungissa oli kuitenkin jotakin ­uutta verrattuna perinteiseen kaupunkiin. Se oli alusta tuotannon kasvulle ja tuottavuuden nousulle.

Kaupungistuminen ja talouskasvu vahvistivat toisiaan. Samalla maatalouden tuottavuus parantui ja tilojen työpaikat vähenivät, joten teollistuvissa maissa ihmiset muuttivat suurin joukoin maalta kaupunkeihin elantoa ja elintasoa etsimään.

Yrityksille ja työntekijöille oli etua siitä, että samalla paikkakunnalla toimi useita saman alan yrityksiä. Monen suurkaupungin kasvu ja menestys perustui usean moniyritystoimialan syntyyn.

Missä kaupunki, siellä innovaatio 1

Loikkanen korostaa, että urbanisoitumisen globaali megatrendi ei ole tämän päivän ilmiö. Esimerkiksi Suomessa, missä se alkoi myöhemmin kuin monessa muussa maassa, se on jatkunut jo yli 100 vuotta. Vuonna 1900 kaupunkiväestön osuus maailman koko väestöstä oli 14 prosenttia, mutta vuonna 2015 vastaava luku oli jo 54 prosenttia. Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja on nyt runsaat 400 ja yli 10 miljoonan asukkaan megapoliksia noin 20.

Suomessa asui vuonna 1860 vain viisi prosenttia kaupungeissa, mutta nykyisin vastaava suhteellinen osuus on yli 70 prosenttia. Kaupungistumisen nopein vaihe osui viime sotien jälkeisiin vuosikymmeniin.

Rautatiet, polttomoottori ja konttien käyttö ovat jo kauan alentaneet tavaroiden kuljetuskustannuksia. Myös ihmisten liikkuminen on entistä edullisempaa. Samoin viestinnän kustannukset ovat laskeneet.

Tätä taustaa vasten on yllättävää, että kaupungistuminen jatkuu, vaikka se eteneekin eri maanosissa ja maissa vaihtelevaa tahtia. Olihan kuviteltavissa, että kuljetus- ja viestintäteknologian kehitys olisi vähentänyt kaupunkien suhteellista etua verrattuna hajautuneeseen aluerakenteeseen, ja jotkut ennustivatkin, että edessä voi olla jopa kaupunkien kuolema. Kuitenkin YK:n ja Maailmanpankin ennusteiden mukaan ihmisten asuminen ja tuotantotoiminta kasautuvat edelleen. YK-ennusteen mukaan vuonna 2030 noin 60 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa.

Loikkasen mukaan ilmiön selitys on se, että kasautumisen edut yrityksille ja kotitalouksille ylittävät yhä kasautumisen haitat.

» Sydneyssa osoitteessa One Central Park sijaitsee vuonna 2013 valmistunut, riippuvilla puutarhoillaan ihastusta herättävä rakennuskompleksi. Sen alimmissa kerroksissa toimii ostoskeskus.

Missä kaupunki, siellä innovaatio 3Uusi teknologia ei ole korvannut suoria kontakteja ja läheisyyttä vaan täydentää niitä. Se lisää kanssakäymistä ympäri maailmaa, mutta silti ihmiset ja yritykset eivät ole suuressa määrin siirtyneet maaseudulle. Maat kilpailevat keskenään mutta niin tekevät myös kaupunkiseudut. Joskus kaupunkiseutujen työmarkkinat integroi­tuvat yli kansallisten rajojen. Keski-­Euroopassa voi muutamassa tunnissa käydä katsomassa työpaikkoja naapurimaan lähikaupungeissa. Kööpenhamina ja Malmö muodostavat ­Juutinrauman talous- ja työssäkäyntialueen. Myös Tallinnan ja Helsingin suhteessa alkaa olla samoja piirteitä.

Loikkasen mukaan valtakunnanrajat ovat kuitenkin edelleen tärkeitä, ja kaikissa EU-maissa – jopa Hollannissa – on kehitysalueita rajojen lähellä. –Itä-Suomessa Venäjän raja muodostaa tullimuurin, hän sanoo.

Suomessa kaupungistumisen huippua edustaa Helsingin seutu. Sen muodostavat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen sekä 10 kehyskuntaa, ­aakkosjärjestyksessä Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Helsingissä on asukkaita noin 640 000 ja koko seudulla runsaat 1,4 miljoonaa. Ennusteen mukaan vastaavat luvut ovat vuoteen 2050 mennessä yli 770 000 ja 1,9 miljoonaa.

Helsingin seudun väestönkasvu kertoo alueen vetovoimasta. Metropolialue synnyttää hyötyjä asukkaille ja taloudelle.

Kaupunkitutkimus osoittaa, että mitä suurempi kaupunki on ja mitä tiheämmin siinä on asuntoja ja työpaikkoja, sitä korkeampi on yritystoiminnan tuottavuus ja työntekijöiden palkkataso. Helsingin seutu on vetänyt puoleensa useita vahvoja toimialoja, joista kullakin on paljon yrityksiä ja toimipaikkoja. Monialaisuudesta on etua yrityksille ja työntekijöille, koska se edistää monipuolisten palvelujen syntymistä. Uusi työpaikka löytyy verraten helposti menetetyn tilalle.

Helsingin seutu on Suomen vaurainta ja dynaamisinta aluetta. Seudun asukkaiden osuus maan koko väestöstä on neljännes, mutta bkt:n osuus on 37 prosenttia. Seudulla toimii neljäsosa Suomen yrityksistä ja kolmasosa yritysten henkilöstöstä, ja siellä syntyy yli kaksi viidesosaa yritysten liikevaihdosta. Seudun tutkimus- ja kehittämispanostukset asukasta kohden ovat yli puolet suuremmat kuin Suomessa keskimäärin.

» Hektisesti kasvavassa Dubaissa on 911 pilvenpiirtäjää, joista 88 kohoaa yli 180 metrin korkeuteen. Korkeimmalle kurottaa vuonna 2010 valmistunut 828-metrinen ja 163-kerroksinen Burj Khalifa.

Tasan ei käy onnen lahjat

Kaupungin kasvu kasvattaa myös melua, ruuhkia, saasteita ja eriarvoisuutta, ja suuressa kaupungissa voi olla kallista asua ja elää. Mitä paremmin kaupunki kykenee ratkaisemaan näitä ongelmia, sitä vetovoimaisempi se on. Toisaalta silloin väestö kasvaa entistä enemmän, joten samat ongelmat uusiutuvat. Loikkanen kutsuu tätä ristiriitaa ”hyvän kaupunkipolitiikan paradoksiksi”. Helsingin seudulla valtio panostaa koulutus- ja tutkimustoimintaan sekä osin myös infrastruktuuriin, koska alueen kilpailukyky nähdään tärkeäksi osaksi koko Suomen kilpailukykyä.Missä kaupunki, siellä innovaatio 5

Muualla Suomessa nousee ajoittain pintaan pieni kateus Helsingin seutua kohtaan. Joidenkin mielestä on kyseenalaista, että vaurasta kasvu­aluetta kehitetään myös valtion varoin. Valtio tukee esimerkiksi Pisara-rataa. Loikkasen mukaan aluepolitiikkaa on järkevää eriyttää niin, että tuetaan sekä seutuja, jotka menettävät väestöä, että kasvavia alueita. – Sama politiikka ei kuitenkaan istu molempiin tapauksiin, hän sanoo. Sen sijaan ajatus, että jaetaan rahaa tasaisesti koko maahan, ei hänen mielestään ole fiksu: silloin joko rahat loppuvat tai kaikki saavat niin vähän, että siitä ei ole kenellekään hyötyä pidemmällä aikavälillä.

Loikkanen sanoo, että tutkimusten mukaan innovaatiot ja niiden hedelmät eivät jakaudu maantieteelliseti tasaisesti. Innovaatioita syntyy ja niitä omaksutaan joka puolella, mutta esimerkiksi uusien patenttien synnyttämät yritykset keskittyvät pääosin kaupunkialueille, joilla on paljon koulutettuja ihmisiä, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.

Loikkasen mukaan peruselinkeinoihin tukeutuva maaseutu ja sen yritystoiminta voivat menestyä erityisosaamisellaan, koulutuksellaan ja yhteyksillään tutkimus- ja koulutuskeskuksiin.

– Vaikeassa asemassa ovat pienet ja keskisuuret kaupungit, jos ne yrittävät selviytyä liiaksi omillaan. Ei siis ole rautainen laki, jonka mukaan vain kaupungit kasvavat. Historian kuluessa moni kaupunki on kuollut ja uusia on syntynyt.

Maankäyttö ei ole itsetarkoitus

Maakunnassakin voidaan tehdä keksintöjä, ja pienillä paikkakunnilla kaukana kampuksista toimii lahjakkaita yrittäjiä, jotka voivat menestyä – ja myös vauhdittaa kaupunki­kehitystä. Hyviä esimerkkejä ovat Vieremän Ponsse, johtava metsäkoneyritys, ja Iisalmen Genelec, joka tekee korkealaatuisia kaiuttimia kansainvälisille markkinoille.

» Lontooseen, osoitteeseen 20 Fenchurch Street, valmistui vuonna 2015 Walkie-Talkieksi ristitty 38-kerroksinen pilvenpiirtäjä, jonka ylimmissä kerroksissa sijaitsee puutarha.

Loikkanen pitää yhdyskuntarakenteen hajanaisuutta Helsingin seudun keskeisenä ongelmana, sillä se nostaa asumisen hintaa ja pidentää työ- ja asiointimatkoja. Vaikka seudun väestö ja työpaikat ovat kaksinkertaistuneet 50 vuodessa, Helsingin kantakaupungin asukasmäärä on laskenut 1960-luvun jälkeen. Työpaikkatiheys on pysynyt suunnilleen ennallaan. Se on seurausta hajauttavasta eli ekstensiivisestä maankäyttöpolitiikasta Helsingissä ja koko seudulla, ja siitä ovat vastuussa poliitikot. – Onneksi suunta on viime vuosina muuttunut tiivistävän eli intensiivisen maankäytön suuntaan, mutta vanhan rakenteen korjaaminen on vaikeaa ja se herättää myös vastustusta. Missä kaupunki, siellä innovaatio 7

Pääkaupunkiseudulla asuntoneliöt ovat yli kaksi kertaa niin kalliit kuin muualla Suomessa. Tonttien riittävä tarjonta ja täydennysrakentaminen hyvissä sijainneissa on Loikkasen mukaan välttämätön ehto kaupungin tasapainoiselle kasvulle. Muuten asuminen kallistuu, mikä jarruttaa työllisyyden ja tuottavuuden kasvua. Asumisen kalleus taas yllyttää suuriin palkkavaatimuksiin ja rajoittaa muuttoliikettä. – On vaikea rakentaa hyvää palveluverkostoa, jos riittävät keskittymät puuttuvat. Palvelut rakentavat kaupungin sosiaalisuutta, sillä niihin liittyy kohtaamisia, virikkeitä ja verkostoja. Loikkasen mukaan kaupunkirakenteen tiivistämistä kannattaa jatkaa edelleen. Näin on tapahtunut monen muunkin maan kaupunkialueilla mutta myös Suomessa Helsingin seudun ulkopuolella.

Haastattelu lähestyy loppuaan. Olemme laskeutuneet Skotlannin ylämailta Helsingin keskustaan. Loikkanen sanoo, että Helsingillä on vielä matkaa siihen, että se täyttäisi kehittyneen metropolin tunnusmerkit. Hän asuu Helsingin keskustassa ja laskee usein ravintola-asiakkaiden ja kaupungilla kulkevien ihmisten määriä. Hän on havainnut, että varhain aamulla ­Mannerheimintiellä Erottajalta pohjoiseen liikkuu useimmiten 3–5 raitiovaunua sekä kymmenkunta autoa ja jalankulkijaa. – Päivällä on vilkkaampaa, kun ihmiset menevät lounaalle. – Perjantai- ja lauantai-iltaisin tullaan keskustaan bilettämään, mutta arki-iltaisin on hiljaista.

Muina aikoina, siis suuren osan viikosta, ­e­rikoistavarakaupoissa on vähän väkeä ja ravintoloiden ja kahviloiden käyttöaste on alhainen. Loikkasen mukaan se selittää osittain myös korkeat hinnat. Hän arvioi, että keskustan hiljaiselon perussyy on asukasmäärän pienuus. – Turismiin pitää panostaa, mutta paikallisten asukkaiden merkitys palveluille on silti suuri.

Vertailu Tukholmaan on Helsingille epäedullinen. – Tukholman keskusta-alueella on palveluyrityksiä paljon enemmän, ja siellä näkee myös paljon enemmän asiakkaita sekä arkisin että viikonloppuisin.

Loikkanen korostaa, että väestön ja työpaikkojen lisääminen ja maankäytön tiivistäminen eivät ole itsetarkoituksia kaupungin kehittämisessä. Ne ovat vain välineitä, joiden avulla voidaan parantaa hyvinvointia, tuottavuutta ja innovaati­oiden leviämistä. – Kaupunkialueen tiiviys ja monipuolisuus edistää ihmisten vuorovaikutusta, hän tiivistää sanomansa.

Päälähteet: Seppo Laakso ja Heikki Loikkanen: Kaupungistuminen – viimeaikainen ilmiö vai pitkään jatkunut kehityskulku (Kvartti 1/2018)
ja Heikki A. Loikkasen haastattelu.

Kansainvälinen sijoittaja kiinnostui Helsingistä

Helsingin seutu tarjoaa ulkomaisille yrityksille ja sijoittajille paljon: yliopisto- ja amk-kontakteja, VTT:n teknologista osaamista, vakiintuneita huippuyrityksiä, lupaavia startup-yhtiöitä, yrityskiihdyttämöjä, testialustoja ja ekosysteemejä. Osaavaa työvoimaa on saatavilla. ­Palvelut toimivat tehokkaasti. Alueella on siis luontaista kansainvälistä vetovoimaa. Silti on hyvä, jos joku varta vasten markkinoi seutua ja auttaa tulokkaita.

Helsingin seudulla tällainen “joku” on Helsinki Business Hub (HBH). Se on Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Uudenmaan liiton yhteisyritys, jonka palveluksessa on 25 ihmistä. Yhteistyökuvio perustuu ajatukselle, että kasvu ja uudet työpaikat piristävät koko seutua ja tuovat verotuloja kunnille.

Liiketoimintajohtaja Miska Hakalan mukaan HBH houkuttelee ulkomaisia yrityksiä asettumaan seudulle. “Lisäksi autamme ulkomaisia pääoma­sijoittajia löytämään sijoituskohteita.”

Kolmas tehtävä on löytää kumppaneita ulkomaisille yrityksille ja avustaa niitä tekemään diilejä.
Asiakas voi innostua jostakin seudulta löytyvä teknologiasta, ja käynnistää siihen pohjautuvan pilotointihankkeen. “Ja joskus pilotoija toteaa, että tänne kannattaa perustaa konttori.”

Hakalan mukaan Tukholma ja Kööpenhamina ovat Helsingin seudulle hyviä ­benchmarking-kohteita, joiden kokemuk­sista voi ottaa oppia.

Itämeren alueen metropolialueet myös kilpailevat keskenään. On tilanteita, joissa Helsinki on voittanut kisan IT-yhtiön sijainti­paikasta, koska se on pystynyt tarjoamaan ohjelmisto-osaajia ja muutenkin hyvän ympäristön. Koodarien kysyntä ylittää jatkuvasti tarjonnan, ja HBH etsii IT-osaajia yhdessä seudun kaupunkien ja valtion kanssa. Tavoitteena on värvätä vuoden aikana 100 uutta osaajaa muun muassa Pietarista.

Näyttöjä markkinoinnin tuloksista

HBH:lla on tuoreita näyttöjä työnsä tulok­sista, esimerkiksi yhdysvaltalainen lääkevalmistaja Rejuvalyte ja kolme IT-yritystä, intialainen DEFTeam, espanjalaistaustainen Codescoop ja brittiläinen Everynet.

Saksalaisomisteinen Zalando Finland Oy on jo vanhempaa perua, sillä Zalando ­perusti IT-tytäryhtiön Helsinkiin vuonna 2015. Zalando on muodin verkkokaupan jättiläinen: 24 miljoonaa asiakasta, 2000 brändin valikoima ja 4,5 miljardin euron liikevaihto. Johtaja Tuomas Kytömaa sanoo, että verkkokauppa ja muut tietojärjestelmät tekevät Zalandosta itse asiassa tekno­logia­yrityksen. Tytäryhtiö perustettiin Helsinkiin siksi, että täällä on tarjolla ohjelmisto-osaamista.

Alkuun Zalando Finland rekrytoi keski­määrin viisi työntekijää kuukaudessa. Nyt sillä on noin 100 työntekijää, jotka edustavat 28:aa kansallisuutta. Suomalaisia on alle puolet. Kilpailu ohjelmistokehittäjistä kiristyy, joten Zalando tekee paljon töitä rekrytoidakseen esimerkiksi venäläisiä koodareita. Onneksi Suomella on hyvä maine. “Helsinki on kansainvälinen ja ulkomaalaisen on helppo asettua tänne.”

Ulkomaalaiset arvostavat meikäläistä päivähoitoa ja koulua. Asiointi on helppoa, koska täällä osataan englantia. Myös digitaalinen infrastruktuuri toimii. Kun Zalandon Helsingin-konttorissa aloitettiin IT-asennukset, huomattiin äkkiä, että eräs laite piti vaihtaa toiseen. Varaosa tuli seuraavana päivänä ja asennusta voitiin jatkaa heti. Saksalaiset yllättyivät: heidän kotimaassaan odotusaika olisi voinut olla pari viikkoa.

Kommentoi