superpomo, johtaminen, johtaja, kauppakamari Ajankohtaista, Yritykset

Superpomo ei ole yli-ihminen

Tunnetko tapauksen: Ensimmäisenä salilla, viimeisenä salilla. Siinä välissä lenkille, töihin, kansainvälisiä työmatkoja, strategianeuvottelut, uuden liiketoiminnan käynnistäminen ja illaksi kotiin.
Essi Lindqvist
Essi Lindqvist
FacebookTwitterLinkedIn

Toisilla johtajilla tuntuu energiaa ja aikaa riittävän. Miten he sen tekevät? Keitä nämä superpomot ovat?

-Ainakaan he eivät ole multitasking-yli-ihmisiä, jotka tekevät useita asioita samaan aikaan, selviävät muutaman tunnin yöunella ja suorastaan ylpeilevät kiireellään, sanoo kirjailija, viestintäkonsultti Ville Kormilainen, joka haastatteli kirjaansa Työ, treeni & elämä – superpomojen 24 tuntia 11 superpomojohtajaa.

Jos arki ei miellytä, vaihda se.

Haastatteluissa ilmenee, miten eri ihmistyypit voivat löytää itsestään kyvyn jaksaa ja ponnistaa tavoitteisiin uupumatta.

-Avainsanoja ovat mielekäs työ, hyvät ihmissuhteet ja riittävä treenaaminen. Eli pidetään itsestä huolta ja palikat järjestyksessä, Kormilainen tiivistää.

Mielekäs työ ei väsytä eikä vituta

Jos kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin tullessaan röjähtää loppuillaksi sohvalle makaamaan, niin muutos on välttämätön.

-Työn on oltava mielekästä, silloin se ei kuluta kaikkia voimia, sanoo Universal Music Finland Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Valtanen ja neuvoo aloittamaan muutokset pikkuhiljaa.

-Jos vähän vituttaa, ei se tarkoita, että pitää heti vaihtaa työpaikkaa. Asiat toteutuvat, kun vain alkaa tehdä asioita. Ja kun kokee kehittyvänsä, se on mahtava nautinnon lähde. Uskon, että kun olen läsnä ja hyvässä kunnossa uskon, se vaikuttaa työn tekemiseen ja tuloksiin.

Kimmo Valtanen Universal Music Finland Oyn toimitusjohtaja300x350

-Työtunnit on pidettävä järkevissä rajoissa, muuten tekemisen laatu kärsii. Haluankin irtisanoutua ”superiudesta”, sillä esimerkiksi treenaamisessani kyse on tekemisen ilosta ja onnen hetkistä, Kimmo Valtanen kuvaa.

Multitasking voi koitua kuolemaksi

Vaikka toisin usein luullaan, superpomo ei ole jonglööri, joka pitää ilmassa monta eri asiaa.

-Kikkailu, häseltäminen ja säätäminen eivät vie asioita eteenpäin, vaan ”multitaskaus” on lähes kuolemaksi, Kormilainen pamauttaa.

Palavereihin mennään useimmiten tietokoneen ja kännykän kanssa, ja kohta onkin tipahtanut, mitä kokouksessa puhutaan. Kirjassa Alkon toimitusjohtaja Hille Korhonen kertoo, että hän kieltää itseltään digilaitteet ja menee kokoukseen muistikirjan ja kynän kanssa.

Treenaaminen ja nukkuminen yhdistävät superpomoja

Haastattelussa korostettiin unen merkitystä. Viimeistään kello 22-23 aikoihin pää tyynyyn – silloin jaksaa herätäkin aikaisin.

Lääkäri, tietokirjailija ja Hintsa Performance -yrityksen lääketieteellinen johtaja Pippa Laukka painottaa lepoa ja palautumista. Siitä ei hyvää seuraa, jos nukkuu liian vähän tai huonosti.

Haastatelluista kaikki kertoivat liikkuvansa, osa terapiamielessä, osa treenaa hyvinkin tavoitteellisesti. Jaksamisen kannalta fyysisen kunnon ylläpito on ratkaisevaa, liikunta onkin superpomoilla tärkeässä roolissa.

– Yli-ihmisen roolia ei tarvitse tavoitella. Enää ei onneksi ihailla johtajaa, joka nukkuu vain neljä tuntia yössä. Tutkimusten mukaan vain 2 prosenttia ihmisistä pärjää alle kuuden tunnin unella, Laukka kertoo.

superpomo, johtaja, johtaminen, kauppakamari

Pippa Laukan mukaan lääkäreillä on ollut tapana ylpeillä pitkillä päivystysvuoroillaan. -Onneksi nuoret lääkärit ymmärtävät pitää lomansa ja menevät mieluummin joogaleirilleen. Lyyti Oy:n toimitusjohtaja Petri Hollmén kertoo puolestaan, että hänen juttunsa on aamutreenit. -Mielestäni jokaisen pitää kantaa vastuuta myös omasta hyväntuulisuudestaan.

Voiko elämässä saada kaiken?

-Terveys, työ, perhe, ystävät – näitä pitäisi kolme valita, sillä kaikkea ei pysty hallitsemaan ja pitämään tasapainossa. Jostain on myös luovuttava, superpomon arkeen ei esimerkiksi kuulu päämäärätön tv:n katselu iltaisin, Kormilainen sanoo ja kiteyttää kirjansa sanoman kolmeen vinkkiin:

-Hanki mielekäs työ, hoida arki balanssiin sekä liiku, nuku ja syö.

 

Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna

Teksti: Ville Kormilainen, Ammattikirja.fi

Olen vihannut urheilua suurin piirtein koko aikuisikäni. Kolme vuotta sitten sain työpaikasta kenkää, ja tällaisissa siirtymäriiteissä ihminen usein tekee erilaisia päätöksiä: voi ruveta esimerkiksi ryyppäämään, katkeroitua ja jäädä pyörimään itsesääliin. Koska olin katkaissut alkoholin kanssa välit jo vuosia aiemmin enkä piitannut katkeruudesta, ajattelin kokeilla urheilua.

Tuo kolmen vuoden takainen hetki muutti elämäni tai ainakin vaikutti sen suuntaan ratkaisevasti. Urheilun lisääminen elämään toi vuorokauteen lisää tunteja, ja se aika, mikä aiemmin meni sohvan pohjalla, kului nyt ainakin osittain treenin parissa.

Se, että treenaa ja tekee ahkerasti töitä, ei tietenkään yksistään riitä huippusuorituksiin. Pitää olla kurinalainen, mennä aikaisin nukkumaan, herätä aikaisin, meditoida, syödä hyvin, rakastaa perhettä, urheilla kuin hullu ja karsia elämästä kaikki turha viihde. Tällaisena Työ, treeni & elämä -kirjani superjohtajat saattavat näyttäytyä ensilukemalta.

On ollut jännittävää törmätä ihmisten reaktioihin ja ajatuksiin kirjani johtajista. Suomalaiseen johtamiskulttuuriin tuntuu istuvan älyttömän huonosti se, että pidetään itsestä huolta, tehdään töitä suunnitelmallisesti eikä istuta television ääressä tuntikausia illassa. Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna: telkkarin katselu kun ei vaadi ylimääräistä suorittamista eikä mukavuusalueelta poistumista.

Ehkä juuri tästä syystä niin monelle meistä helpompi samaistumiskohde on entisaikojen patruuna: tupakka suussa mahaansa taputteleva firman pikkujouluissa humalassa öykkäröivä äijä, meidän pomo. Röökinpolttaminen ja viinanjuominenkaan eivät nimittäin vaadi mukavuusalueelta poistumista.

Kirjoitin kirjan superjohtajista oppiakseni itse jotain. Halusin löytää sen asian, joka saa superjohtajan painamaan töitä hullun lailla, liikkumaan kuin SM-tason kilpajuoksija ja löytämään vielä jostain aikaa 12-tuntisen työpäivän jälkeen perheen kanssa olemiseen.

Löysin vastauksen, joka ei muuten sittenkään löydy niin monen vaarallisena pitämistä ajatuksista. Superpomoa ei pidä kasassa liikunta, riittävät yöunet eikä hyvä ravinto vaan merkityksellinen työ. Merkityksellinen työ tuntui olevan jokaisella kirjani haastatellulla avain menestykseen. Kun töissä on kivaa, riittävästi haasteita ja vastuuta, työpäivän jälkeen on vielä energiaa.

Siksi on virheellistä patistaa työpäivän jälkeen sohvalle lyhistyvä työn sankari lenkille tai kuntosalille. Niin kauan kuin säästöt tai perintö eivät riitä elättämään, töissä käyminen on kuitenkin välttämätöntä lähes kaikille meistä. Ja kiristyvän työelämän vaatimusten keskellä avainasemassa on merkityksellisen työn löytäminen ja sen aktiivinen etsiminen.

Työn lisäksi myös arjesta on pakko rakentaa mukavaa. Jos arki on perseestä, suosittelen sen vaihtamista. Sillä olitpa superjohtaja, sellaiseksi pyrkivä tai sellaista välttelevä, elämän tarkoitus on kuitenkin pikemminkin pyrkiä olemaan tyytyväinen kuin ahdistunut. Ja matkalla tuohon tilaan hengittävä arki ja merkityksellinen työ ovat avaintekijöitä. Mustan vyön tyytyväiset voivat sitten näiden teemojen päälle käydä vielä lenkillä, syödä terveellisesti ja mennä nukkumaan ajoissa.

Ville Kormilaiselta ilmestyi marraskuussa kirja Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia.

Kommentoi