tavaramerkkiä, tavaramerkin käyttö, tavarat ja tuottamat palvelut, Neuvontapalvelut

Julkinen hankinta – halvinta hintaa vai parasta laatua?

Uusi hankintalaki lähtee siitä että tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.
Marko Silen
FacebookTwitterLinkedIn

Kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on hankintayksikön näkökulmasta:

  • hinnaltaan halvin
  • kustannuksiltaan edullisin tai
  • hinta-laatusuhteeltaan paras

Hankintayksikkö voi vapaasti päättää mitä näistä käyttää. Hankintayksikkö voi siis ratkaista tarjouskilpailun pelkän hinnan perusteella tai ottaa huomioon tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaiset kustannukset (=kustannuksiltaan edullisin). Valintaperuste on kerrottava hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Haastavinta on usein parhaan hinta-laatusuhteen määrittäminen hankinnassa.

Jos hinta-laatusuhdetta käytetään valintaperusteena, on hinta-laatusuhteen vertailuperusteet ilmoitettava tarjouspyynnössä. Myös vertailuperusteiden suhteellinen painotus on yksilöitävä. Painotus voidaan ilmaista myös ilmoittamalla kohtuullinen vaihteluväli. Jos vertailuperusteiden suhteellista painotusta ei objektiivisesta syystä voida määritellä, vertailuperusteet on ilmoitettava alenevassa tärkeysjärjestyksessä.

Hankintayksiköllä on laaja päätäntävalta millaisia hinta-laatusuhteen vertailuperusteita se käyttää. Vertailuperusteet voivat liittyvä tuotteen tai palvelun laatuun, ympäristöasioihin tai yhtä hyvin innovatiivisuuteen. Laatuun liittyviä perusteita voivat lain mukaan olla tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyys, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu, käyttökustannukset, kustannustehokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimituspäivä tai toimitus- tai toteutusaika sekä muut toimitusehdot.

Hankintalain mukaan vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, ne eivät saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja niiden on oltava syrjimättömiä ja varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus. Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet siten, että tarjoaja pystyy todentamaan niihin perustuvat tiedot tarjousten vertailua varten. Epäselvissä tapauksissa hankintayksikön on tosiasiallisesti tarkistettava tarjoajien antamien tietojen ja näytön paikkansapitävyys.

Usein hankala kysymys on tarjoajan henkilöstön pätevyyden ja kokemuksen käyttäminen hinta-laatusuhteen vertailuperusteena. Lähtökohtaisesti teknilliseen tai ammatilliseen osaamiseen liittyviä seikkoja ei tulisi käyttää tarjousten vertailussa hinta-laatusuhteen vertailuperusteena. Kuitenkin hankintalain 93 §:n 2 momentin mukaan ”hankintayksikkö voi ottaa huomioon myös hankintasopimuksen toteutukseen osoitetun henkilöstön pätevyyden ja kokemuksen sekä henkilöstön organisoinnin, jos osoitetun henkilöstön laadulla voi olla merkittävä vaikutus hankintasopimuksen toteuttamisessa.”

Pätevyys ja kokemus ovat enemmän tarjoajan soveltuvuuden arvioimiseen liittyviä seikkoja, jotka hankintayksikön olisi selvitettävä ennen tarjousvertailua. Korkein hallinto-oikeus on myös ratkaisuissaan painottanut sitä että kelpoisuusvaatimukset (tarjoajan soveltuvuuden arviointi) ja laatua koskevat arviointikriteerit eivät voi olla samoja. Oikeuskäytännössä on myös pidetty kiellettynä tarjousten vertailuperusteena sellaisen tarjoajan referenssiluettelon vaatimista josta ilmenevät ainoastaan tarjoajan asiakkaiden nimet ja lukumäärä, ilman tarkempia täsmennyksiä mitä näille on toimitettu.

Kommentoi