osaaminen, tulevien vuosien talouskasvua, työmarkkinoilta, vaaliteesien, koulutusta työelämälähtöisesti, oleskelulupien käsittely
Pääkirjoitus

Jäitä hattuun

Valtion ensi vuoden talousarvio ei tuo yrityksille eikä kansalaisille yllätyksiä – ja hyvä niin.
Heikki J. Perälä
FacebookTwitterLinkedIn

Valtiovarainministeriön valmistelut on tehty aiempien päätösten pohjalta, mihin nousukausi antaa hyvät perusteet. Suhdanteen huipulla ei pidä lähteä jakamaan vaivalla aikaan saatuja ja vielä suunnitelmissa olevia valtiontalouden tuottoja vaan kerätä liikkumavaraa heikomman suhdanteen aikaan.

Oma poliittinen kiistelynsä toki tästäkin budjetista saadaan aikaiseksi, vaikka mitään todellisia suuria erimielisyyksiä ei hallituspuolueiden kesken talouden tilasta ole. Mutta kun ensi keväänä pidetään kolmet vaalit, on monella poliitikolla tarve nostaa omaa ja vähän puolueenkin profiilia. Toivottavaa on, että tämä retoriikka pidetään aisoissa niin, ettei budjettitalouden perusteita uhata.

Ainakaan uusien julkisten menojen kasvattamiseen ei ole mitään järkevää syytä. Valtiovarainministeriön ehdotuksen mukaan valtio velkaantuu vielä ensi vuonnakin. Budjetti on 1,7 miljardia euroa alijäämäinen. Velan oton lisäämiseen ei nyt pidä lähteä. Hallituksen pitäisi pikemminkin miettiä, miten budjetti saataisiin ensi vuonna kokonaan tasapainoon. Nousukausien aikana valtiontalouden pitäisi tuottaa mieluummin ylijäämää kuin alijäämää. Viimeksi tähän päästiin vuonna 2008, ennen finanssikriisiä.

Nousukauden ansiosta hallitus saavuttaa työllisyystavoitteensa 72 prosentin työllisyysasteen. Vaalikauden aikana työllisyys on jo tähän mennessä parantunut 110 000 hengellä. Tämä on sekä kansantalouden että valtiontalouden kannalta erittäin merkittävää.

Työllisyysasteen nouseminen lisää tuotantoa ja sen myötä myös julkisen sektorin verotuottoja. Samalla työttömyydestä aiheutuvat menot vähenevät.

Helsingin seudun näkökulmasta 72 prosentin työllisyysaste ei tunnu kovinkaan kummoiselta, täällä ollaan koko ajan oltu paremmissa lukemissa. Muissa Pohjoismaissa on päästy valtakunnallisestikin paljon korkeampaan työllisyyteen. Työllisyysasteen nostamista onkin jatkettava seuraavalla vaalikaudella, olipa hallituspohja silloin mikä hyvänsä.

Kansakunnalla ei voi olla pitkän päälle varaa siihen, että 28 prosenttia työikäisistä on työelämän ulkopuolella.

Työllisyyden parantamiseksi tarvitaan uusia rakenteellisia toimia, jotka parantavat työn tekemisen kannustimia. Työn tekemisen ja vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa tukien varassa elämiseen verrattuna. Seuraavan vaalikauden suuri haaste onkin verotuksen ja sosiaaliturvan uudistaminen työllisyyden parantamiseksi. Se merkitsee muun muassa työttömyysturvan, toimeentulotuen, asumistuen, perhevapaiden sekä ansiotulojen verotuksen yhteensovittamista. Samalla työmarkkinoilla tulee laajentaa paikallista sopimista niin, että yritysten mahdollisuudet uusien työpaikkojen perustamiseen paranevat myös käytännössä.

Kommentoi