Kilpailukyvyn avaimet löytyvät työmarkkinoiden uudistamisesta 1 Ajankohtaista, Vaikuttaminen

Kilpailukyvyn avaimet löytyvät työmarkkinoiden uudistamisesta

Suomen kilpailukyvyn parantaminen 2020-luvulla edellyttää työmarkkinoiden toimivuutta haittaavien jäykkyyksien purkamista, sanoo Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki.
Matti Remes
FacebookTwitterLinkedIn

Uuden hallituksen keskeisiin tehtäviin kuuluu Suomen kilpailukyvyn turvaaminen 2020-luvulla. Oleellisin asia on tärkeimmän kilpailuvaltin eli osaamisen kehittäminen. Hyvänä kakkosena tulevat työllisyyden parantaminen ja sitä jarruttavien ongelmien korjaaminen työmarkkinoilla. Tätä mieltä on Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki.

Työttömyysprosentti ei kerro totuutta

– Työmarkkina on kaikkein tärkein yksittäinen markkinamme. Korkea työllisyysaste ja matala työttömyys määrittävät pitkälti koko yhteiskunnan toiminnan ja millaisiin hyvinvointipalveluihin meillä on varaa, Kotamäki perustelee. Hän muistuttaa, että työllisyysasteen nostamiseen ei ole yhtä ratkaisevaa keinoa. Siihen tarvitaan useita rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoiden toimintaan, sosiaaliturvaan ja verotukseen.

Paletti on laaja. Yhdistävä tekijä on, että työn tekemisen ja teettämisen on oltava aiempaa kannattavampaa niin työntekijöiden kuin työnantajien näkökulmasta.

Yleissitovuutta tulee päivittää

Työmarkkinoiden kehittäminen on Kotamäen mieliaiheita, sillä hän pohtinut näitä asioita eri näkökulmista koko työuransa ajan. Viime elokuussa Keskuskauppakamariin siirtynyt valtiotieteiden tohtori on tutkinut etenkin työnteon kannustimia. Väitöskirjassaan hän käsitteli verotusta ja sosiaaliturvajärjestelmää rahoituksen ja etuisuuksien näkökulmasta. Kotamäki on toiminut aiemmin muun muassa ekonomistina Työeläkevakuuttajat Telassa, erityisasiantuntijana valtiovarainministeriön budjettiosastolla, ekonomistina Suomen Pankissa ja tutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
Lisäksi hän on pohtinut ansiosidonnaisen työttömyysturvan kehittämismahdollisuuksia sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilönä. Selvitys luovutettiin ministerille viime vuoden marraskuussa.

Kannustavampaa sosiaaliturvaa ja verotusta kohti

Kotamäki sanoo, että työmarkkinoiden parannustarpeen havaitsemiseen ei välttämättä tarvita monimutkaisia kansainvälisiä vertailuja tai taloustieteellisiä mallinnuksia. Riittää, kun katsoo työttömyys- ja työllisyyslukujen kehitystä viimeksi kuluneen 25 vuoden ajalta.
– Suomen työttömyysaste on laskenut hitaasti 1990-luvun laman jälkeen ollen keskimäärin kymmenisen prosenttia viimeisen 20 vuoden aikana. Vasta nyt suhdannehuipussa työttömyys on pudonnut 6,5 prosentin paikkeille. Työllisyysastekin on noussut hitaasti.

Hyvästä kehityksestä huolimatta Suomen työttömyys­aste on yhä EU:n mittapuussa korkea.

– Olemme lähempänä talousongelmia kokeneiden Etelä-Euroopan maiden kuin keskeisten kilpailijamaiden joukossa.
Kotamäki viittaa myös Maailman talous­foorumin kilpailukykyselvitykseen ja Maailmanpankin Ease of doing business -tutkimuksiin, jotka nostavat Suomen keskeisiksi heikkouksiksi työmarkkinoiden jäykkyydet.

– Erityisen haitallista on palkkajäykkyys. Nousu­suhdanteessa siitä ei ole suurta haittaa, mutta laskusuhdanteessa vaikutukset saattavat olla hyvinkin kielteisiä. Kun kysyntä vähenee, palkkataso tai työtunnit eivät jousta. Seurauksena on, että yrityksillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin sopeuttaa toimintaansa ryhmäirtisanomisilla.

Kilpailukyvyn avaimet löytyvät työmarkkinoiden uudistamisesta

Kuva: Roni Rekomaa

Kotamäki nostaa työmarkkinoiden kitkatekijäksi myös yleissitovuuden. Jos järjestäytyneiden työnantajien ja työntekijöiden neuvottelema työehtosopimus kattaa yli puolet tietyn toimialan yrityksistä, joutuvat myös järjestäytymättömät yritykset noudattamaan kyseisen alan TESsiä.

– Jo yhdenvertaisuusperiaatteen ja sopimusvapauden kannalta on arveluttavaa, että yhdet voivat sopia toisten puolesta, eikä yksittäinen järjestäytymätön yritys voi asiaan mitenkään vaikuttaa. Kaiken päälle järjestäytyneet yritykset ovat oikeutettuja joustoihin, joihin järjestäytymättömillä ei ole mahdollisuutta.
Kotamäen mielestä työlainsäädäntöä tulisi uudistaa niin, että työehtosopimuksista tulee perälauta, jos ei toisin sovita. Työmarkkinoita tulisi joustavoittaa paikallista sopimista lisäämällä.
– Jo nyt monet työehtosopimukset mahdollistavat paikallisen sopimisen. Mutta vaikka velvoitteet koskevat kaikkia, joustot ovat vain sopijaosapuolten käytössä.

Suomen väestö vanhenee ripeää tahtia, ja Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan nuorten määrä uhkaa vähentyä tulevien vuosikymmenien aikana odotettuakin dramaattisemmin.

Kotamäen mielestä julkisten palvelujen ja tulevien eläkkeiden rahoituksen turvaaminen edellyttää työperustaisen maahanmuuton ­lisäämistä. Tarvetta tähän lisää pula osaavasta työvoimasta, mikä on noussut monella toimialalla esille muun muassa kauppakamarien kyselyissä.
– Tilannetta voitaisiin helpottaa suhteellisen nopeastikin sujuvoittamalla nykyisiä työlupaprosesseja esimerkiksi etukäteisvalvontaa purkaen ja digitaalisuutta hyödyntäen.
Viiveet EU:n ulkopuolelta tulevan henkilön palkkaamisessa ovat nykyisin niin suuria, että ne toimivat Kota­mäen mielestä jo yksistään tehokkaana esteenä työperustaiselle maahanmuutolle.
– Työhön perustuvien oleskelulupien käsittelyajaksi on saatava lakiin maksimiksi kuukausi. Nyt siihen menee vähintään puoli vuotta ja ylikin. Myös EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työvoiman saatavuusharkinnasta on luovuttava.

Kotamäki huomauttaa, että jo nyt Suomessa asuvat ulkomaalaiset tulisi saada aiempaa paremmin mukaan työelämään. Tähän voidaan päästä esimerkiksi myöntämällä tutkintoon valmistuville ulkomaalaisille opiskelijoille pysyviä oleskelulupia ja lisäämällä työelämälähtöistä kotouttamista.

Työllisyysasteen nostaminen kohti 80 prosenttia nykyisestä 72 prosentista edellyttää Kotamäen mielestä myös sosiaaliturvan ja verotuksen uudistuksia. Molemmat sisältävät kannustinloukkuja, joiden purkaminen tekisi työn vastaanottamisesta ja tekemisestä nykyistä kannattavampaa.

Esimerkiksi ansiotulojen verotusta ja sosiaaliturvaa on kehitettävä kokonaisuutena, jotta työn vastaanottaminen on kaikissa tilanteissa kannattavaa. Myös ansiotulojen verotusta on kevennettävä.

Tällä hetkellä reippaasti alle keskituloinenkin joutuu maksamaan 45–47 prosenttia lisätulosta maksettavaa rajaveroa. Se on kansainvälisesti korkea luku.

Kauppakamari-lehti 2/2019

Teksti on julkaistu myös 11.6.2019 ilmestyneessä lehdessä.

Kommentoi