työperäistä maahanmuuttoa, työvoimapulaan, vuorovaikutustaidot, uudelleenoppiminen ja -koulutus, koulutusjärjestelmän Vaikuttaminen, Yritykset

Koulutusjärjestelmän pitää tarjota polkuja erilaiselle osaamiselle

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen muistuttaa, että korkeakoulut ja yliopistot eivät voi tarkkaan arvioida, millaista työvoimaa Suomessa tarvitaan kymmenen vuoden kuluttua 2028.
Heino Ylisipola
Martti Kainulainen, Lehtikuva
FacebookTwitterLinkedIn

Koulutusjärjestelmä ei ole kone, joka suoltaa ihmisiä työelämän tarpeisiin. Ei se niin mene eikä ole koskaan niin mennytkään. Paljon voimme ennakoida tulevaa, mutta globaali elämä tuo aina yllätyksiä.

Heinosen mukaan suomalaisten vahva peruskoulutus ja laaja yleissivistys luo pohjan korkeakoulutukselle myös tulevaisuudessa.

Nyt tarvitaan laajaa osaamista, teknistä ja ehkä taiteellistakin osaamista ja kaikkien niiden yhdistämistä eettisiin, luonnon kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Niillä eväillä työelämässä pärjätään myös tulevaisuudessa.

– Kouluista valmistuvat ihmiset myös luovat uusia työpaikkoja. He rakentavat itse työpaikkaansa oman osaamisensa ympärille. Me tarvitsemme monilla aloilla syväosaamista ja lisäksi laaja-alaista osaamista. Oppiaineiden rajat madaltuvat. Osaamista pitää myös päivittää koko ajan.

Osaavasta työvoimasta on huutava pula

Suomen talous kasvaa pitkästä aikaa hyvää vauhtia, mutta osaavasta työvoimasta on miltei kaikilla aloilla huutava pula. Pula osaajista koskettaa koko maata. Töitä olisi tarjolla, mutta osaajia ei ole tarpeeksi.

Voiko talouden hyvä vauhti tyssätä työvoimapulaan?

– Yhtä patenttiratkaisua työvoimapulaan ei ole. Hallitus on lisännyt muuntokoulutusta aloille, joilla kysyntää on. Samaa mallia käytettiin jo vuosikymmen sitten Nokian kanssa, kun irtisanottuja koulutettiin uusiin tehtäviin.

Heinonen painottaa, että tänä päivänä työmarkkinat ovat globaalit, siksi muutokset ovat nopeita ja usein ennakoimattomia.

– Kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä työpaikkoja tulevaisuudessa tarvitaan, millaisia ammatteja syntyy ja millaisia valmiuksia tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat. Sen me tiedämme, että ihmisillä pitää olla vahvat perustiedot ja -taidot. Oma aktiivinen toimintakyky, niin henkinen kuin fyysinenkin.

Hän ei usko, että tekoäly tai robotisaatio söisi merkittävästi kokonaisia ammatteja. Ne voivat muuttaa ammatin sisällä toimenkuvia. Koneet ja ohjelmat tarvitsevat aina ihmisiä. Tulevaisuudessa vuorovaikutustaidot ja kulttuurien ymmärtäminen korostuvat, kun työ ei tunne valtakuntien rajoja.

– Koulutusjärjestelmän pitää tarjota polkuja erilaiselle osaamiselle ja koulutuksen pitää joustaa uusien työtehtävien mukaan. Lisäksi omaa osaamistaan pitää pystyä jatkuvasti täydentämään. Osaamista voi syntyä harrastuksissakin, kuten partiotoiminnassa. Jokainen kerää omaa, ainutlaatuista cv:tään tulevaisuuden elämää ja työtä varten.

Digitalisaatiota ei ole hyödynnetty tarpeeksi ihmisten osaamisen ja työpaikkojen löytämisen yhteensovittamisessa.

– Pitäisi olla palvelu, joka suosittelisi jokaiselle ihmiselle, että tuolla taustallasi ja osaamisellasi seuraavat opintopolut voisivat olla mahdollisia. Tarvitsemme uudenlaisen digitaalisen oppimisalustan, joka tukisi opiskelua ja valmistumisen jälkeen myös osaamisen täydentämistä.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa

Heinosen mukaan Suomi tarvitsee ehdottomasti työperäistä maahanmuuttoa. Se on hänen mukaansa yksi tapa saada Suomeen uutta ajattelua ja innovaatioita.

Suomessa opiskelee nykyään 21 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Opintojen jälkeen moni heistä haluaisi jäädä Suomeen töihin.

Hän painottaa, että ulkomaisista opiskelijoista mahdollisimman moni pitäisi saada valmistumisen jälkeen jäämään Suomeen.

Opetushallituksen tuoreen, kansainvälisen tutkimuksen (International Student Barometer) mukaan 23 prosenttia ulkomaalaisista viimeisen vuoden opiskelijoista suunnitteli jäävänsä Suomeen töihin pidemmäksi aikaa. Jatko-opintoja omassa korkeakoulussaan suunnitteli 14 prosenttia ja yhdeksän prosenttia suunnitteli jäävänsä Suomeen töihin lyhyemmäksi aikaa.

Heinosen mukaan ulkomaalaiset opiskelijat kokevat suurimmaksi ongelmaksi työharjoittelupaikkojen löytämisen. Myöskään tukipalveluita kuten ura- ja rekrytointipalveluita ei löydetä. Mahdollisuus tehdä töitä opintojen ohessa ei myöskään toimi kunnolla.

-Työharjoittelupaikkojen löytämisessä ja saannissa aion lähestyä elinkeinoelämän järjestöjä, jotta tilanne paranisi.

EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleviin työntekijöihin kohdistetaan myös niin sanottua saatavuusharkintaa eli viranomainen selvittää, voisiko työpaikan täyttää EU- tai Eta-kansalainen. Kun Euroopan ulkopuolelta tuleva työntekijä vaihtaa työpaikkaa saatavuusharkinta tehdään uudelleen. Ruotsi on luopunut saatavuusharkinnasta.

– Harkintaa pitäisi väljentää, mutta siihenkin tarvitaan lainsäädäntöä. Eduskunnassa on ollut kiireitä ja lakialoite työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisesta on jäänyt niiden kiireiden alle.

Asenteissakin on korjaamista

Suomalaisten asenteissakin ulkomaalaisia opiskelijoita kohtaan on vielä paljon parantamista. Opetushallituksen kyselyssä ulkomaalaiset opiskelijat kokivat ilmapiirin Suomessa haastavaksi. He eivät koe saavansa tarpeeksi tukea opiskeluun tai sen jälkeen työn tekemiseen.

– Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus ovat kuitenkin kehittyneet maassamme hyvään suuntaan, varsinkin isoissa kaupungeissa, muistuttaa Heinonen.

Elokuussa 2018 aloittaneista peruskoululaista 6,5 prosenttia puhui äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliämme, suomea, ruotsia tai saamea.

Syrjäytyneet mukaan yhteiskuntaan

Suomessa on noin 68 000 nuorta ihmistä, jotka eivät ole koulutuksessa, töissä tai ylipäätään mukana aktiivisesti yhteiskunnassa. Suurin osa heitä on nuoria miehiä.

Se on myös valtava voimavara, josta voisi tulla uutta työvoimaa, kunhan ihmiset saataisiin takaisin opiskelemaan tai työhön. Syrjäytyminen on monen asian summa ja alkaa usein lapsuudesta. Tilanteen parantaminen vaatii eri tahojen laajaa yhteistyötä.

Uudelleenoppiminen ja -koulutus ovat päivän iskusanoja. On heitetty luku, että miljoona suomalaista tarvitsee seuraavan kymmenen vuoden aikana uudelleenkoulutusta.

– Se on valistunut arvaus. Kaikille ihmisille pitää luoda mahdollisuus kehittää omaa työtään. Jos ihminen on tehnyt 20 vuotta samaa työtä, on aika ymmärrettävää, että hänestä on tullut urautunut. Se ei ole vain kyseisen ihmisen vikaa, vaan työyhteisön pitää katsoa peiliin.

Heinosen mukaan jatkossa suurin osa oppimisesta tapahtuu työssä. Kun osaamisessa on vahva pohja, silloin voi kohtuullisen helposti siirtyä uuteen työhön jopa toiselle toimialalle. Elämänpituiset työurat samassa työpaikassa käyvät hyvin harvinaisiksi.

Heinonen kertoo, että Singapore on rakentanut oppimisjärjestelmän, jossa on selkeästi määritelty, mikä on työntekijän, työnantajan tai julkisen vallan vastuu uudelleenkoulutuksessa. Jos työntekijä siirtyy toiselle toimialalle, silloin julkinen valta ottaa enemmän vastuuta koulutuksesta.

Olli-Pekka Heinonen

  • Koulutusjärjestelmän pitää tarjota polkuja erilaiselle osaamiselle 1Opetushallituksen pääjohtaja vuoden 2017 alusta lähtien
  • Pääministerin valtiosihteeri 1.3.2012–2016
  • YLE Julkaisut, julkaisujohtaja, 1.1.2011–29.2.2012
  • YLE Asia ja Kulttuuri, ohjelmistoalueen johtaja, 1.1.2007–2010
  • YLE, suomenkielisen televisiotoiminnan johtaja, 1.2.2002–2006
  • Liikenne- ja viestintäministeri 1.9.2000–2002
  • Liikenneministeri 1999–1.9.2000
  • Opetusministeri 1995–1999
  • Kansanedustaja, Kansallinen Kokoomus, 1995–2002
  • Opetusministeri 1994–1995
  • Opetusministerin erityisavustaja, 1991–1994
  • Kokoomuksen eduskuntaryhmän suunnittelusihteeri 1990–1991

Lue myös:

Näin yrityksesi hyötyy ammatillisen koulutuksen uudistuksesta

Näin yrityksesi hyötyy ammatillisen koulutuksen uudistuksesta

Kommentoi