moniosaaminen, koulutus, yritykset, Yritykset

Palvelukseen haetaan: yhteistyökykyinen moniosaaja

Yhden alan erityisosaaminen ei enää riitä työelämässä. Tulevaisuudessa tarvitaan moniosaajia, jotka hallitsevat vuorovaikutustaidot ja osaavat toimia yhteistyössä.
Heidi Hammarsten
FacebookTwitterLinkedIn

Yritysmaailma ja työelämä muuttuvat sellaista vauhtia, että perässä on vaikea pysyä. Edes ennakointia työkseen tekevät eivät välttämättä tiedä, mikä on muutoksen lopputulos. Sen he kuitenkin osaavat kertoa, mitä muutos vaatii osaamiselta.

”Työtehtävät ja ammatit muuttuvat, oli koulutustaso, ala tai työtehtävä mikä tahansa. Uusia ammatteja syntyy yrityksiin ja työntekijöille uran varrella useita. Tämä vaatii koulutukselta, yksilöiltä ja yritysten johtamiselta uusia malleja”, kertoo koulutusasioiden päällikkö Markku Lahtinen Helsingin seudun kauppakamarista.

Kauppakamarin koordinoimissa Ennakointikamarissa ja PKS Ennakoinnissa on selvitetty tulevaisuuden ammatteja, palveluita ja osaamistarpeita. Verkkoaivoriiheen osallistui yli tuhat yritysten ja oppilaitosten edustajaa.

”Eräs vaihtoehto voisi olla tukea yrityksiä palkkaamaan työvalmentajia, jotka huolehtisivat nuorten ohjauksesta ja perehdytyksestä”, ehdottaa Helsingin seudun kauppakamarin koulutusasioiden päällikkö Markku Lahtinen.

”Eräs vaihtoehto voisi olla tukea yrityksiä palkkaamaan työvalmentajia, jotka huolehtisivat nuorten ohjauksesta ja perehdytyksestä”, ehdottaa Helsingin seudun kauppakamarin koulutusasioiden päällikkö Markku Lahtinen.

Insinööri kohtaa asiakkaan 

Markku Lahtisen mukaan tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista T-kirjaimen muotoista osaamista: erityisosaamisalueen rinnalle tarvitaan toinenkin erikoistumisalue. Lisäksi on kehitettävä jatkuvasti kevyempää moniosaajuutta ja usean alan ymmärrystä.

”Työelämässä menestyvällä on oltava jatkuva halu kehittää omaa osaamistaan sekä taito jakaa osaamista niin yrityksen sisällä kuin kumppaniverkostossakin. Esimerkiksi tuotekehityksessä työskentelevä insinööri ei perinteisesti ole ollut juurikaan tekemisissä asiakkaan kanssa. Nykyään hänellä pitäisi olla valmiudet suoraan kommunikointiin asiakkaan kanssa ja osattava täydentää esimerkiksi yrityksen markkinoinnin ja asiakaspalvelun kautta saatavia palautteita”, Lahtinen sanoo.

Muutoksen ajurina on digitalisaatio, joka on tarjonnut asiakkaille uusia kanavia kertoa mielipiteensä tuotteista ja palveluista niin julkisesti kuin yritykselle suoraan. Samalla yrityksen eri toimintojen väliset raja-aidat murtuvat, jolloin tarvitaan lisää yhteistyötaitoja.

”Puhutaan metataidoista, joista ehdottomasti tärkein on kyky kommunikointiin ja vuorovaikutukseen erilaisten tahojen kanssa. Metataitoja ovat myös toisten huomioonottaminen sekä kyky ymmärtää maailmaa ja yhteiskuntaa oman tehtävänsä ulkopuolella. Jos halutaan olla kilpailukykyisiä ja luoda uutta, erilliset siilot eivät ole enää mahdollisia”, sanoo Lahtinen.

Osaajat tekemään töitä yhdessä

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n koordinoima osaamisen ennakointihanke Oivallus julkaisi loppuraporttinsa kolmisen vuotta sitten, ja sen sanoma on edelleen ajankohtainen. Hankkeen perusjohtopäätös oli, että koska työ tapahtuu entistä enemmän verkostoissa, huomio pitää kiinnittää ryhmän tai tiimin osaamiseen.

”Ei yhdellä ihmisellä tarvitse olla kaikkea maailman tietoa päässään. Pitää tuoda eri alojen osaajia yhteen ja etsiä lisäarvoa eri osaamisten rajapinnoilta. Ja kun ollaan verkostomaisessa työtavassa, viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on merkittävin taito”, sanoo EK:n työvoimapolitiikan asiantuntija Jenni Ruokonen.

Vuorovaikutustaidot eivät tarkoita sitä, että pitäisi olla ”supersosiaalinen ihmisten kanssa pörrääjä” – on vain osattava omaksua uutta tietoa ja siirtää sitä muillekin.

Ruokonen painottaa, että koulutuksessa eri alojen ihmisten pitäisi oppia tekemään yhdessä töitä. Lisäksi pitäisi enemmän kokeilla ja tehdä asioita käytännössä.

”On esimerkiksi myytti, että insinööri ja humanisti eivät puhu samaa kieltä. Jos heidät vie yhteen ja he käsittelevät samaa asiaa omien osaamistensa kautta, siitä syntyy oivalluksia ja jotakin uutta.”

Miten nykyinen koulutusjärjestelmä sitten vastaa tulevaisuuden tarpeisiin? Kovatasoista perusosaamista meillä syntyy edelleen, mutta muuten kehittämisen varaa on paljon, vastaavat asiantuntijat.

”Mantrana on hoettu, että koulutuksen on vastattava työelämän tarpeisiin, mutta aika vähän asiassa on tapahtunut. Ammattitutkintojärjestelmä on aika jäykkä ja sisältää pääosin oppilaitoskeskeistä oppimista. Olisi kehitettävä enemmän työelämässä tapahtuvia oppimismuotoja”, koulutusasioiden päällikkö Markku Lahtinen esittää.

 

Elinkeinoelämän keskusliiton innovaatioympäristö ja osaaminen -sektorin asiantuntija Jenni Ruokonen

”Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on merkittävin taito kun toimitaan verkostomaisessa työyhteisössä”, sanoo EK:n työvoimapolitiikan asiantuntija Jenni Ruokonen.

Yrityksissä tarvitaan työvalmentajia

Lahtista huolettaa erityisesti potentiaali, joka tällä hetkellä jää käyttämättä monessa paikassa. Liian monet nuoret eivät pääse työn syrjään lainkaan kiinni.

Nuorisotakuuta on yritetty toteuttaa myöntämällä nuorille palkkatukeen oikeuttavia Sanssi-kortteja. Noin 40 000 myönnetystä kortista kuitenkin vain 10 000 on johtanut jonkinlaiseen työllistymiseen.

”Iso kysymys monissa yrityksissä on kokemattoman työntekijän perehdyttäminen. Se vaatii aikaa ja on suuri kustannus. Siksi parempi vaihtoehto voisi olla tukea yrityksiä palkkaamaan työvalmentajia, jotka huolehtisivat nuorten ohjauksesta ja perehdytyksestä”, Lahtinen esittää.

Koulutus menee hukkaan myös silloin, kun ammattikorkeakouluista vuosittain valmistuvat tuhannet ulkomaalaiset opiskelijat eivät jää Suomeen töihin puutteellisen kielitaidon takia.

”Pelkästään englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia ei pitäisi olla, vaan opiskelijoita pitäisi kannustaa kehittämään suomen kielen taitojaan. Heillä on osaamista, jota yritykset aidosti tarvitsisivat, mutta ilman kielitaitoa he eivät työllisty koulutustaan vastaaviin tehtäviin.”

Kolmas hukkaan heitetty resurssi ovat Lahtisen mukaan 50–60-vuotiaat, joiden kykyihin työelämän uusiin vaatimuksiin vastaamisessa työnantajat eivät aina usko. Henkilöstön koulutukseen ja uuden oppimiseen pitää pystyä panostamaan.

”Eikä koulutus saa perustua jo olemassa olevan tutkinnon päivittämiseen vaan pitäisi katsoa laajemmin vaadittavaa moniosaajuutta. Tämä on iso resurssikysymys: tarvitaan lisää joustavia kouluttautumistapoja, moduulimaista opiskelua isojen kokonaisten tutkintojen sijaan.”

Myös Ruokonen painottaa elinikäistä oppimista ja osaamisen kehittämistä.

”Ei kenenkään oppiminen pääty siihen, kun on tutkintotodistus kädessä 25-vuotiaana.”

Irrotetaan TES ja nuorten oppisopimus

Nykymuotoista oppisopimusta väljempi malli voisi tuoda nykyistä selvästi enemmän nuoria entistä nopeammin työelämään.

Jos nuoret halutaan nykyistä tehokkaammin mukaan työelämään, nykymuotoinen oppisopimus ei riitä, sanoo kauppakamarin koulutusasioiden päällikkö Markku Lahtinen. Ongelmana on se, että nykymallissa oppijan kanssa tehdään työsopimus ja palkka noudattaa työehtosopimusta.

”Työehtosopimuksen mukaiset palkkatasot ovat aika korkeita. Jos esimerkiksi viisi henkeä työllistävä pienyritys ottaa oppisopimuskoulutettavan kolmeksi vuodeksi, kustannus vastaisi yhtä viidesosaa yrityksen liikevaihdosta. Entä jos koulutettava ei ollutkaan hyvä valinta? Harva on valmis ottamaan sitä riskiä”, Lahtinen perustelee.

Paremmin toimisi nuorille, vaikkapa 16–20-vuotiaille koulutussopimus, johon ei liittyisi työsopimusta. Se tehtäisiin työnantajan, oppilaitoksen ja opiskelijan kesken ja siinä sovittaisiin aina erikseen, miten työnteko ja opiskelu kussakin tapauksessa jakaantuvat.

Mikäli oppisopimuskoulutettavan palkka edelleen sidottaisiin TESiin, pitäisi ainakin ottaa käyttöön palkan porrastus sitä mukaa kun taidot karttuvat. Näin toimitaan esimerkiksi saksalaisessa oppisopimusmallissa.

”Perinteinen malli sopii joillekin nuorille ja joillekin aloille, mutta se on leimallisesti aikuiskoulutusmuoto. Koulutussopimuksesta voisi tulla valtavirtamalli”, Lahtinen uskoo.

Kommentoi